No niin, koulua on käyty ahkerasti, muutto on hoidettu, rokotukset, maitohappobakteerit, malaria-kuuri, matkavakuutus, valuutanvaihto, valuuttakurssit, aikaero ja sitä ja tätä ja tuota on nyt tehtynä ja selvitettynä. Vielä olisi silti tehtävääkin jäljellä. Edelleen yritän urakoida koulutehtäviä kasaan ja stressaan nyt jo pakkausta, mutta yritän venyttää sitä stressiä vielä viikonlopun yli.
Olen tämän viikon aikana jutellut parinkin ihmisen kanssa Bangladeshiin lähdöstä ja molemmilta henkilöiltä on tullut kysymys siitä, pelottaako äitiä ja isää päästää lapsi sinne kauas maailmalle. No ihan varmasti niitäkin pelottaa ja luultavasti montaa muutakin läheistä. Kauas on kuitenkin aika pitkä matka. Mutta ihan reippaitahan kaikki on olleet. Minäkin, kun en vieläkään oikein ole sisäistänyt sitä, että viikon päästä pitäisi olla jo toisella puolella maapalloa. Ei tässä oikeastaan osaa edes kovasti hermoilla tai jännittää. Heinäkuun lopulta saakka olen lauleskellut mielessäni NMB:n Suojelusenkeliä.
"Äiti kulta, älä minusta huoli
Mulla on suojelusenkeli,
se suojelee mun henkeäni,
vaikka eksyn laaksoon pimeimpään
Se kulkee aina mun kanssani,
kuulee sun rukouksesi,
ehkä joskus löydän määränpään"
-NMB: Suojelusenkeli-
-Eevis
Ps. Fiinu voit ehkä sitten laittaa laulun tekijän nimen tuonne kommentteihin. Eiköhän se Partalan Miikan käsialaa liene, mutta kun en ollut ihan varma niin laitoin pelkästään NMB:n :)
kyseistä biisiä tuli kyllä mietittyä viime syksynä vaihtoon lähtiessä useasti.
VastaaPoistaei oo levy tässä lähettyvillä, mutta on se muistaakseni Miikan. no, kyllä tuo NMB riittää. :)
~ F
PS: onhan se jännää kun sä sinne saakka meet, muttei pelota, kun tietää sun kyllä pärjäävän siellä. <3