Kuulumisia.

Yli viikko on jo ehtinyt vierähtää edellisestä blogipäivityksestä ja koska tarkoitus oli pitää ihmiset ajantasalla siitä, missä mennään, päivitänpä nyt kuulumisiani vähän ajantasalle. Itseasiassa olemisessani täällä ei suuria muutoksia ole tapahtunut. Olin alkuviikolla sairaana ja sen takia kolme päivää neljän seinän sisällä, joten siksikään paljon uutta kerrottavaa ei ole. Olin jo ajautumassa hulluuden partaalle täällä sisällä istuessani, joten toissapäivänä päätin olla kunnossa seuraavana päivänä ja niin olinkin. Eilen olin jo vierailemassa ja tutuksi tulleessa naisten turvakodissa ja huomenna menen sinne tällä erää toistaiseksi viimeistä kertaa. Vaikka kielimuuri on olemassa minun ja asukkaiden välillä, he ovat kuitenkin ottaneet ihanasti minut vastaan joka kerta, kun ovat minut nähneet. Tytöt halusivat jopa ommella minulle uuden kameez-puvun (huom. tiedän jo, mikä tuon bengalipuvun oikea nimi on!), josta tuli aivan ihana! Siihen on tehty käsin kirjailut sekä puseroon, housuihin että huiviin. Olin ihan sanaton nähdessäni puvun!

Tänään uskaltauduin muuten ensimmäistä kertaa kokonaan yksin kaupungille. Päätin olla välittämättä tuijotuksista ja huuteluista ja takaisintulomatkalla mietin jo, onko tämä vilinä sittenkään niin erilaista kuin, jos kulkisi Lontoon tai Berliinin ruuhkassa. Mutta kyllä se vain on. Tästä guest houselta on ehkä noin parin kilometrin matka keskustaan, eikä tämäkään siis ole vielä kovin laitakaupunkia. Rangpur on ihan kohtuu iso kaupunki kuitenkin. Tuon parin kilometrin matkan aikana jouduin silti väistämään paria lehmää, jotka oli ilmeisesti tuotu syömään ojanpientareiden ruohoa, muutamaa kymmentä lehmänläjää, autoja, mopotakseja ja takaisin tullessa meinasin jäädä riksan alle. Kaiken lisäksi ihan ydinkeskustassa kävellessäni ihmettelin yhtäkkiä, miksi täällä on näin paljon väkeä liikkeellä ja kaiuttimista kuuluu meteliä (luultavasti puhetta, mutta minusta se kuulosti meteliltä), jolloin huomasin olevani keskellä jonkinlaista mielenosoitusta. Ei mitään käsitystä silti, mikä oli aiheena. Noh, kävelin muutaman kymmenen metriä nätisti jonossa muiden joukossa, joista kaikki olivat muuten miehiä, kunnes pääsin erkanemaan väestä ja jatkoin matkaa toiselle kadulle. Muistelin samalla yhtä ulkoministeriön tiedotetta, jossa kehotettiin välttämään Bangladeshissa ollessa suuria väkijoukkoja ja mahdollisia mellakoita. Nooh, onneksi tämä Rangpur nyt on kuitenkin vielä aika rauhallinen kaupunki pääkaupunki Dhakaan verrattuna. Ymmärtääkseni nuo mielenosoitukset ovat täällä melkein päivittäisiä.

Viikonlopun vietämme vielä täällä Rangpurissa ja sitten liityn toisten suomalaisten tyttöjen seuraan ja matkaan heidän mukanaan viikoksi sivistyksen rajamaille Lalmonirhatiin ja sieltä viikon kuluttua Kurigramiin. Pääsemme siis käymään täällä sivistyksen parissa seuraavan kerran vasta kahden viikon päästä. Silloin onkin muuten oleilu täällä Bangladeshissa jo puolivälissä!