Jotta voisitte kaikki luoda mielikuvan siitä, missä milloinkin viiletän, kertoilenpa nyt hieman tämänhetkisestä olinpaikastani täällä Lalmonirhatissa. Tämä on melko suuri, punaisista tiilistä rakennettu guest house parin kilometrin päässä Lalmonirhatin keskustasta. Alue on aidattu ja portilla seisovia vahteja lukuunottamatta me suomalaiset olemme ainoita, jotka tällä alueella viettävät yönsä. Huoneessani ei ole ilmastointia, eikä meillä myöskään ole mahdollisuutta saada lämmintä vettä. Koska ulkona on edelleen kuuma, minun on pakko pitää ikkunat sepposen selällään. Jos täällä sisällä on valot päällä, tarkoittaa se siis sitä, että tänne ryntäävät myös kaikki maailman hyttyset, yöperhoset ynnä muut ökkömönkiäiset. Tällä hetkellä istun siis sängyssäni, otsalampun kanssa hyttysverkon sisällä ja päivitän kuulumisiani teidän luettavaksenne. Kävin puoli tuntia sitten jääkylmässä suihkussa, mutta silti hikoilen. Hiljaista tässä maassa ei luultavasti ole koskaan sillä nytkin avonaisista ikkunoista kuuluu heinäsirkkojen siritys.
Tätä tarkoittaa siis olla sivistyksen ulkopuolella. Sähköt täällä tosin toimivat aika hyvin. Yleensä sähkökatkos iskee siinä viiden kuuden maissa illalla, kun ihmiset palaavat töistä kotiin ja se kestää kerrallaan vartista kahteen tuntiin. Siis yleensä.
Viivyn täällä Lalmonirhatissa viikon, joten torstaina tai perjantaina starttaamme kohti Kurigramia. Paikallisen projektikoordinaattorin piti järjestää minulle ohjelmaa täksi viikoksi, mutta koska täällä ei tällä hetkellä ole projektikoordinaattoria, minulla ei myöskään ole ohjelmaa. Kuljen sairaanhoitajaopiskelijoidemme mukana tämän viikon ja tänään pääsin vierailemaan paikallisella silmäklinikalla sekä sokeiden lasten koulussa. Tuon silmäklinikan ja sairaalan nähtyäni toivon todella, etten sairastu kertaakaan täällä oloni aikana, ainakaan niin vakavasti, että joutuisin sairaalahoitoon. Katselin sitten siinä vieressä istuskellen, kun tämä silmäkirurgi otti vastaan potilaitaan ja kuuntelin sujuvasti kaikki silmän osien latinankieliset nimet samalla. Ennen lounasta lääkäri pyysi minut mukaansa ja päädyimme sairaalakierroksen jälkeen leikkaussaliin, jossa sain vierestä katsella tunnin sisällä neljä pienimuotoista silmäleikkausta. Täällä terveydenhoito on kyllä melkoista. Kaikki lääkärit ja hoitajat työskentelevät omissa vaatteissaan ja kaksi silmää operoituaan lääkäri pesi välillä kätensä ja leikkasi sitten vielä toiset kaksi silmää. Instrumentit oli silti kyllä steriloitu ja muuten tuo itse leikkaussali oli ihmeen siisti muuhun sairaalaan verrattuna. Toisaalta ainoa, mitä minun piti tehdä leikkaussaliin tullessani oli jättää omat kengät ovelle ja vaihtaa ne sairaalan läpysköihin. Talon makuuhuoneet oli täytetty vieri viereen sijoitetuilla sängyillä, joissa ei ollut lakanoita tai muitakaan petivaatteita, pelkät patjat.
Mutta olen silti tosi tyytyväinen tähän vierailupäivään, harva sosionomi-opiskelija varmaankaan pääsee harjoittelunsa aikana katsomaan vierestä kaihin poistoa tai muitakaan operaatioita. Huomenna vierailemme paikallisessa kunnallisessa sairaalassa lasten osastolla ja jos hyvä tuuri käy, pääsen näkemään synnytyksen tai ehkä jopa keisarinleikkauksen.
Kauhulla huomista odotellen siis!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti