Bengalintiikeri on nyt nähty, tosin vain kaltereiden takaa eläintarhassa. En ottanut kuvaa kyseisestä otuksesta ollenkaan, koska kaltereiden takia kuvasta ei olisi tullut kovinkaan kummoinen. Luin paikallista sanomalehteä yhtenä iltana ja huomasin, että täällä Bangladeshissa käydään bengalintiikereiden osalta samaa keskustelua kuin Suomessa karhuista ja susista. Eläinsuojelujärjestöt haluavat suojella tiikereitä, koska laji on todella uhanalainen. Joissain kylissä tiikereiden suihin on kuitenkin joutunut jopa ihmisiä, enkä oikeastaan ihmettele, miksi tietyillä alueilla ihmiset tekevät kaikkensa saadakseen tapettua tiikerin, jos sellainen kylän lähistölle ilmestyy.
Vierailimme siis perjantaina Rangpurin eläintarhassa ja täytyy myöntää, että siellä ollessa tuli sellainen olo, että kyllä monessa muussa eläintarhassa eläimillä on supertasokkaat elinolosuhteet näihin verrattuna. Täällä eläintarha ja sen eläimet eivät ole prioriteettilistalla ilmeisestikään ihan kärkipäässä. Mutta niin, eläintarha se nyt jokatapauksessa oli, löytyi virtahepo, leijonia, bengalintiikereitä, apinota ja korppikotkia. Kaikkia aitauksia ympäröi haju, joka kieli siitä, että niitä ei oltu puhdistettu aikoihin. Karuinta oli ehkä se, että yhdessä lintuhäkissä oli erilaisia petolintuja, joiden alla juoksenteli pieniä söpöjä kaninpoikasia. Haukoilla oli ruoka-aika, vaikka paikallinen oppaamme yrittikin väittää, että kanit eivät ole lintujen ruuaksi. Noh, jos ne eivät olleet ruuaksi niin en tiedä, miksi samaan tilaan oli laitettu haukkoja ja kaneja niin, että haukat tietyistä raoista käsin pääsivät moikkaamaan jänöjusseja. Ehkä silti kaikista eniten tuossa eläintarhavierailussa häiritsi se kuitenkin se, että suurimpia nähtävyyksiä olimme me suomalaiset tytöt. Ihmiset tuijottivat ihan avoimesti ja taisimme olla jopa suositumpia kuin eläimet. Pakko myöntää, että hermot vähän kiristyivät tuijotuksesta meillä jokaisella ja siinä vaiheessa, kun muutamat kaivoivat kamerat esiin kuvatakseen meitä, oli pakko irvistää. Siis ihan pakko! En voinut sille mitään!
No niin mutta sellainen oli siis eläintarhavisiitti. Muuten on kaikki hyvin minulla. Sain eilen harjoitteluohjelman ja tämän ja ensi viikon olen täällä Rangpurissa naisten turvatalossa harjoittelussa aamupäivät. Se on ihana paikka, jossa asuu ihania nuoria naisia ja muutama lapsi! Tosin ne ihmiskohtalot ovat kieltämättä todella koskettavia ja sydäntäsärkeviä. Turvatalossa asuu yhteensä 29 15-29-vuotiasta nuorta naista, jotka kaikki ovat joutuneet kokemaan järkyttäviä asioita menneisyydessään. Kaikki on naitettu alaikäisinä, nuorin vasta 9-vuotiaana. Suurin osa tytöistä on joutunut kestämään miehensä tai miehen perheen harjoittamaan väkivaltaa ja kidutusta, koska myötäjäiset ovat heidän mielestään olleet liian pienet. Toisten kohdalla aviomies on vain yksinkertaisesti hylännyt vaimonsa ja jotkut ovat kokeneet seksuaalista väkivaltaa muiden kuin aviomiehensä taholta. Yksi 16-vuotias äiti asuu talossa tultuaan raskaaksi joukkoraiskauksen seurauksena. Etenkin näin suomalaisin silmin käsittämättömältä tuntuu se, miten paljon nämä nuoret naiset joutuvat kestämään vain siksi, että heidän vanhemmillaan ei ole ollut varaa kunnon myötäjäisiin. Tämä yhteiskunta on muutenkin ihan vinksallaan, mitä tulee naisten oikeuksiin. Mikäli naimaton nainen tulee raskaaksi syystä tai toisesta, ei hänen lastaan voida rekisteröidä mihinkään väestörekisteriin ilman lapsen isää. Ilman todistusta siitä, kuka lapsen isä on, tällä lapsella ei siis ole minkäänlaista roolia yhteiskunnassa. Häntä ei ole edes olemassa virallisesti. Tämä taas tietysti vaikuttaa lapsen myöhempään elämään ja mahdollisuuteen päästä kouluun yms. Onneksi on ihmisiä, jotka jaksavat taistella näiden äitien ja lasten oikeuksien puolesta!
No niin, tulipa taas avauduttua eläinten huonoista oloista ja ihmisoikeuksista. Taidan tulla täällä vielä joksikin eläintenpuolustajaksi ja ihmisoikeusaktivistiksi. Tai sitten tyydyn siihen, mihin suurin osa muistakin länsimaisistaihmisistä. Vaahtoan asiasta hetken ja totean, että olen voimaton muuttamaan systeemiä. Suomeen palattuani unohdan koko asian. Toivottavasti en kuitenkaan unohda!
Sen verran kaipaan kuitenkin tiettyjä mukavuuksia, että kun tänään kuulin Nordic center -nimisestä paikasta Dhakassa, päätin heti, että sinne on päästävä käymään, kunhan vain tilaisuus tarjoutuu! Nordic center on pohjoismaisille Bangladeshissa asuville henkilöille tarkoitettu "virkistäytymiskeskus", josta löytyy mm. uima-allas, kuntosali, ohjattua liikuntaa, kansainvälinen kaapeli-tv ja ravintola! Kuulostaa taivaalliselta varsinkin, kun olen kohta lähdössä taas illalliselle ja odotan saavani... mitäpäs muutakaan kuin riisiä! Nam...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti